Miten yläniskan toimintahäiriö aiheuttaa päänsärkyä?  Fysiatrian erikoislääkäri Markku Tunninen

Kaularangan toiminnallinen anatomia on yläniskassa ns. C 0-2 segmenttien alueella (jossa C 0 on nimetty takaraivoluu, C 1 on ensimmäinen kaulanikama eli atlas ja C 2 on toinen kaulanikama eli axis ) täysin erilainen kuin C 3 - C 7 nikamien alueella eli keski- ja alaniskassa tai alempaa muualla rangassa.  Ensimmäinen kaularangan nikama atlas niveltyy kahdella pienellä nivelellä kallonpohjaan eli takaraivoluuhun.  Sen enempää axiksella kuin atlaksellakaan ei ole ollenkaan stabiliteettiä luovaa nikamavälien välilevyä ja atlaksella ei ole ollenkaan nikamasolmua, vaan sen tilalla on toisen kaularangan nikaman eli axiksen dens niminen puikkomainen hammaslisäke.  Atlas niveltyy axikseen myös kahdella pienellä nivelellä.  C 0-2 segmenttien toiminnallisen synkronisen liikestabiliteettin takaavat ensisijaisesti nivelsiteet ja vain toissijaisesti em. luiset pikkunivelrakenteet sekä lihakset.  Axiksen pikkunivelten päällä kuten myös axiksen densin nivelsiteiden varassa lepää ja toimii C 0-C1 kompeksi eli käytännössä koko pää ja ensimmäinen kaulanikama.  Koska C 0-1 ja C 1-2 väleissä ei ole välilevyä tapahtuu noissa nikamaväleissä, erityisesti C 1-2 välissä, normaalitilanteissa suurin osa, noin 60 %, kaularangan kiertoliikkeistä.

Edellisten yläniskan toiminnallisen anatomian erityispiirteiden pohjalta on helppo ymmärtää kuinka suurin osa meistä kokee enemmän tai vähemmän elämänsä vaiheissa yläniskasta tulevaa rasituskipua - osa jo lapsuudesta toiminnallisina tai ehkä rakenteellisina häiriöinä ja suurin osa aikuisiässä osin luonnollisten kudosten kulumaprosessien pohjilta oireilun tullessa esille varsinkin niskan staattisissa rasituksissa.

Usein päänsärky ja yläniskan kipu voi tulla yläniskan pikkunivelten vaihtelevista kulumamuutoksista, joskus niiden lukkiutumisista tai harvoin jopa subluksaatiosta ja usein myös nivelsiteiden huonosta toiminnasta, yliliikkuvuudesta tai repeämästä.  Vielä useammin yläniskasta tulevan päänsäryn syntyyn vaikuttavat paljon laajemmin myös alaniskan, hartian, yläselän ja erit. lavan-olan toiminnan häiriöt.  Päänsärky tulee viime kädessä useinmiten yläniskan tuntohermoista sähkötys-, puutumis-, puristus- ja päänsärkyoireiluna takaraivolle, ohimolle ja otsalle.  Tuntohermot, joista päänsärkyoireilu tulee ovat selkäydinhermojen pieniä ns. dorsaaliramuksia eli taaksepäin suuntautuvia hermohaaroja, jotka hermottavat myös nikamien pikkuniveliä.  Kyse lähinnä C 2 selkäydinhermon dorsaaliramus eli nervus occipitalis major, ehkä osin C 3 selkäydinhermon dorsaaliramus ja C 2-3 selkäydinhermojen ventraaliramukset cervicaalisen plexuksen kautta ( eli nervus occipitalis minor ja nervus auricularis major).

Käytännön työssä on huomattu, että yläniskan em. mainutuista tuntohermoista päänsärky tulee useinmiten C2 hermojuuren dorsaaliramushaarasta, joka nervus occipitalis major nimisenä tuntohermona hermottaa lopulta takaraivon, päälaen ja ohimoiden ihotuntoa.  Tästä tuleva päänsärky tuntuu lievimpänä yläniskassa takaraivon alaosassa pienenä paineen tuntuna ja/tai mahdollisesti lievänä puutumisen tunteena takaraivolla.  Oireilun voimistuessa hiukan paineenomainen pinnallinen sähköttävä särky voimistuu takaraivosta otsaan ja mukaan tulee helposti pientä autonomisen hermoston oireilua kuten lievää pahoinvointia, ruoka ei oikein maita ja keskittymiskyky häiriintyy.  Yläniskaperäinen päänsärky tuntuu laajemmin useinmiten enemmän toisella puolella päätä ja lopulta koko päässäkin ja joskus hyvinkin intensiivisenä edeten migreenipotilailla usein aidoksi klassiseksi migreeniksikin - välillä  ko. voimakasta särkyä taas luullaan aidoksi migreeniksi.