Kaularanka on toiminnaltaan monimutkaisin kehon nivelsysteemeistä;  kaularankan 7 nikaman,  5 välilevyn, 8 nikamavälin (kun kallonpohja nimetään C 0:llaksi) 37 nivelen, nivelsiteiden ja lihasten tehtävänä on paitsi pään kannattelu myös pään ja kaulan liikuttelu ja kulloinkin toivotun asennon haku suhteessa muuhun vartaloon.  Kaulan kautta tapahtuu myös paitsi verenkierron myös hermotoimintojen (ateria carotis ja vertebralis, selkäydin ja ydinjatkos sekä hermojuuret) viestitys pään ja kehon sekä raajojen välillä.  Hyvin taipuisa 7 nikaman muodostama kaularanka kannattelee ja tasapainottelee vartalon liikkeissä ja asennoissa noin 4,5-5,5 kg painavaa päätä atlaksen eli C1 nikaman nivelillä.

Tavallisesti kaula liikkuu yli 600 kerta tunnissa olimmepa valveilla tai hereillä - mikään muu tuki- ja liikuntaelinten osa ei ole näin jatkuvassa liikkeessä. Evoluutiossa kaularangan nikamavälien rakenteet ovat kehittyneet alunperin neljällä raajalla liikkumista varten eikä kahden jalan pystyasentoa varten. 

Ihmisen evoluution alkuvaiheissa on neliraajakävelyssä pään painoa enemmän tai vähemmän roikoteltu kaularangan rakenteiden varassa kun taas takaraajakävelyssä pään painoa kannatellaan kaularangan varassa. Edelleen alunperin evoluutiosssa kaularangan nikamavälien rakenteet ovat kehittyneet jatkuvaa liikettä varten eikä staattista paikallaan oloa varten. Kaula tai kaularanka altistuvat jatkuvasti, kuten aina ihmiskunnan historiassa, dynaamisille liikkeille mutta teollistumisen aikaisen viimeisen 100 vuoden aikana kaularanka on alkanut altistua yhä enemmän staattiselle kuormitukselle jokapäiväisessä elämässä, jonka myötä myös niskahartiaseudun oireilut ovat vuosikymmenten saatossa lisääntyneet. Normaalisti kaularangan pitäisi liikkua lähes jatkuvasti esim. puhuessa, elehtiessä, istumasta ylös noustessa, istuessa, kävellessä, kääntyessä ympäri ja lievemmin myös öiseen aikaan levätessä. Nykyihmisellä työpäivän ja vapaa-ajan harrasteissa erityisesti päätetyössä, -peleissä ja TV:n katselussa pyrkii kaularangan päätä kannatteleva staattinen rasitus viemään yhä enemmän aikaa vuorokaudesta, jonka myötä myös niskahartiaseudun jäykkyys-, kipu- ja puutumisoireilut ovat lisääntyneet.

Kaularangan virheetön, normaali toiminta edellyttäisi, että sen kaikki 37 niveltymää nivelsiteineen ja liikkeitä stabiloivine, sekä ohjaavine lihaksineen toimisivat synkronisesti liikeketjussa ja että kaularangan päätä kannattelevaa staattista rasitusta ei juuri olisi.  Tällainen optimaalinen tilanne on nykyään hyvin harvalla aikuisella.

Niskakipu voi aiheutua alussa, sitä useammmin mitä nuorempi henkilö on, niska-hartiaseudun lihasjänteiden ja nivelsiteiden yksipuolisesta  niskan ja yläraajojen staattisesta symmetrisestä tai epäsymmetrisestä kuormituksesta , jossa dominantin yläraajan puolelle tulevat yleensä ensimmäiset niskahartiaseudun kireys- ja kipuoireilut. Osalla voivat lievätkin rakenteelliset ryhtihäiriöt, kuten pääasiassa koko rangan lievä skolioottisuus / alaraajapituusero ja/tai korostunut th-kyfoosi ja korostuneet c- ja/tai ls-lordoosi taas voi aiheuttaa ensin ei dominatinkin puolen oireiluja. 

Kaularangan kipu alkaa suoraan nikamavälien välilevyistä, välilevypuollotusten tai rustokerrrostumien aiehuttamista hermoärsytyksistä  tai facettinivelistä sitä useammin mitä iäkkäämpi henkilö on - mutta toisaalta myös pienellä osalla nuorista  voi ensimmäiset kivut tulla välilevyn repeytymisestä, siinä iässä facettinivelperäiset kivut ovat harvinaissempia.

Niskasta kipu ja puutuminen voi säteillä takaraivoon, laajemmin päähän päänsärkynä, kaulalle ja kasvoille puutumisena ja hartioihin, lapojen alle, yläselkään tai yläraajoihin kipuna tai puutumisena.

http://www.fysiatria.net